rustinki

  1. puhekieltä laite, laitos, vehje, värkki.
    Esimerkiksi: Naama-, turpa-, suurustinki.

Taivutus

yks. nom. rustinki, yks. gen. rustingin, yks. part. rustinkia, yks. ill. rustinkiin, monikossa: mon. gen. rustinkien, monikossa: mon. part. rustinkeja, monikossa: mon. ill. rustinkeihin.

Käännökset

Riimisanakirja

rustinki rimmaa näiden kanssa:

västinki

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

rustiikka, rustiikkatiili, rustiikki, rustinki, rusto, rustoinen


Ehdota määritelmää