ruhjevyöhyke

1. Geologia, geologinen kallioperän liikkuessa syntynyt vyöhyke, jonka murtumissa kiviaines on usein ympäristöään heikompaa, kivimurskaa tai savimaista massaa, ruhje.

Taivutus

yks. nom. ruhjevyöhyke, yks. gen. ruhjevyöhykkeen, yks. part. ruhjevyöhykettä, yks. ill. ruhjevyöhykkeeseen, mon. gen. ruhjevyöhykkeiden ruhjevyöhykkeitten, mon. part. ruhjevyöhykkeitä, mon. ill. ruhjevyöhykkeisiin ruhjevyöhykkeihin.

Käännökset

Riimisanakirja

ruhjevyöhyke rimmaa näiden kanssa:

vyöhyke, rajavyöhyke, suojavyöhyke, aikavyöhyke, vaaravyöhyke, tundravyöhyke, rantavyöhyke, tuulivyöhyke, tammivyöhyke

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

rugbyottelu, ruhje, ruhjevamma, ruhjevyöhyke, ruhjoa, ruhjoontua