radiotaajuus
substantiivi
-
Taajuus, jolla radiotaajuus-signaali kulkee tai vastaanotetaan.
Radiotaajuus on tärkeä osa radioviestintää, sillä se määrittää, miten signaalit kulkevat ilmassa.
Synonyymisanakirja
radiotaajuus
-
asema, erittäin pieni taajuus, ELF, hyvin pieni taajuus, VLF, frekvenssi, taajuus.
Mitä tarkoittaa
Radiotaajuus (RF, radiotaajuus) viittaa sähkömagneettisten aaltojen taajuusalueeseen, joka on 3 kHz:stä (3000 Hz) 300 GHz:iin (300 miljardikertaa). Radiotaajuuksia käytetään laajasti radioviestinnässä, televisiossa, langattomissa verkoissa ja monissa muissa sovelluksissa. Radiotaajuudet jakautuvat useisiin alaluokkiin, kuten pitkät, keskipitkät, lyhyet ja ultralyhyet aallot, ja jokaisella näillä alueilla on omat erityispiirteensä ja käyttötarkoituksensa. Radiotaajuuden hallinta on tärkeää, jotta eri palvelut eivät häiritse toisiaan, ja siksi radiotaajuusalueita säädellään tiukasti eri maiden lainsäädännössä.
Käännökset
| englanti |
radio frequency |
Riimisanakirja
radiotaajuus rimmaa näiden kanssa:
laajuus, heilahduslaajuus, taajuus, syketaajuus, kellotaajuus, suurtaajuus, kierrostaajuus, värähdystaajuus, hengitystaajuus, värähtelytaajuus
Läheisiä sanoja
radiosuuntiminen, radiosähköttäjä, radiosähkötys, radiosäteily, radioteatteri, radioteitse
