puutarhakeinu

puutarhakeinu

substantiivi

1. erityisesti ulkona käytettäväksi suunniteltu, tavallisesti jalkatuella tai ritilämäisellä lattialla ja joskus myös katoksella varustettu riippukeinu, jossa on tyypillisesti usean henkilön istuttava selkänojallinen penkki tai kaksi, jolloin istumasuunnat ovat vastakkain

Katso myös: pihakeinu, talviteloiltaan, talviteloilta, talviteloilleen, talviteloille

Käännökset

Riimisanakirja

puutarhakeinu rimmaa näiden kanssa:

pihakeinu, nuorakeinu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

puutarhakalusto, puutarhakasvi, puutarhakaupunki, puutarhakeinu, puutarhalapio, puutarhaletku

Ehdota määritelmää