perusmuoto

perusmuoto

substantiivi

  1. kielitiede kunkin sanan muoto, joka on perustana sanan kieliopilliselle taivutukselle; niin sanottu sanakirjamuoto

  2. juridiikka rikoksen tekomuoto, jossa raskauttavia tai lieventäviä asianhaaroja ei huomioon otettavassa määrin ole tai niitä on kumpiakin siinä määrin yhtä paljon, että ne kumoavat toisensa

Katso myös: kategoria, lekseemi, tyyppi, nominatiivi

Riimisanakirja

perusmuoto rimmaa näiden kanssa:

ilmenemismuoto, etenemismuoto, talousmuoto, hallitusmuoto, taivutusmuoto, vakuusmuoto, yritysmuoto

Lisää riimejä

Ehdota määritelmää