performatiivisuus

substantiivi

1. kielitieteessä ja sosiaalitieteissä käytetty käsite, joka viittaa siihen, miten tietyt lauseet tai ilmaisut eivät ainoastaan kuvaa todellisuutta, vaan myös vaikuttavat siihen tai luovat sen.

   Performatiivisuus on keskeinen käsite, kun tarkastellaan kielellisten toimien vaikutuksia sosiaalisiin suhteisiin.

Mitä tarkoittaa

Performatiivisuus on teoria, joka liittyy kielitieteeseen ja sosiaalitieteisiin, erityisesti John L. Austinin ja Judith Butlerin teorioihin. Austin esitteli performatiivisuuden käsitteen puheakteissa, joissa tietyt lauseet, kuten lupaukset tai vihkimiset, eivät vain kuvaa tilannetta, vaan myös toteuttavat sen. Esimerkiksi, kun joku sanoo: 'Minä lupaan', tämä lause ei vain viittaa lupauksen tekemiseen, vaan se myös synnyttää juridisen sitoumuksen. Butler laajensi tätä ajatusta sukupuolen ja identiteetin konteksteihin, esittäen, että sukupuoli ei ole vain biologinen tai sosiaalinen identiteetti, vaan performatiivinen akti, joka muovaa ja luo merkityksiä yhteiskunnassa. Performatiivisuus on siten keskeinen käsite ymmärtäessä, miten kieli ja toiminta vaikuttavat ja muovaavat sosiaalista todellisuutta.

Käännökset

Riimisanakirja

performatiivisuus rimmaa näiden kanssa:

impulsiivisuus, ekspansiivisuus, massiivisuus, passiivisuus, aggressiivisuus, progressiivisuus, eksklusiivisuus, negatiivisuus, provokatiivisuus, superlatiivisuus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

perfektionisti, perfektionistinen, perforaatio, performanssi, perforoida, perforointi