peili

Valonsäteitä heijastava sileä pinta, joka synnyttää kuvan edessään olevasta esineestä.
Esimerkiksi: Kovera, kupera peili. Käsi-, taskupeili. Kampasi tukkansa peilin edessä. Katsoa peiliin. Katsella itseään peilistä. Kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva:
Esimerkiksi: Järvi tyyntyi peiliksi. Hänen sietäisi katsoa peiliin hänen pitäisi mennä itseensä, etsiä vikaa itsestään. Silmät ovat sielun peili [= ihmisen sisin olemus heijastuu hänen silmistään] sananparsi.
eräistä muista pinnoista.
Esimerkiksi: Oven peili, ovipeili oven kehyspuiden väliin sovitettu, tavallinen, tavallisesti koristelistoin reunustettu levy. Laivan peräpeili. Linnun siipipeili.

Sanan alkuperä

spejli, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro peegel, pohjoissaame speadjal, ruotsi spegel. Englanniksi mirror

Katso myös: taustapeili, tasopeili, käsipeili, kokovartalopeili, peilikaukoputki

Taivutus

yks. nom. peili, yks. gen. peilin, yks. part. peiliä, yks. ill. peiliin, monikossa: mon. gen. peilien, monikossa: mon. part. peilejä, monikossa: mon. ill. peileihin.