päivänseisaus

[ˈpæivænˌseisɑus]

  1. Se vuoden ajankohta, jona päivän piteneminen tai lyheneminen loppuu.
    Esimerkiksi: Kesä-, talvipäivänseisaus.

Taivutus

yks. nom. päivänseisaus, yks. gen. päivänseisauksen, yks. part. päivänseisausta, yks. ill. päivänseisaukseen, mon. gen. päivänseisausten päivänseisauksien, mon. part. päivänseisauksia, mon. ill. päivänseisauksiin.

Synonyymisanakirja

päivänseisaus

  1. kosminen aika, kesäpäivänseisaus, Kesäpäivänseisaus, keskikesä, juhannus, 21. kesäkuuta, talvipäivänseisaus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti solstice
ranska solstice (m)
saksa Sonnenwende (f)
kreikka ηλιοστάσιο
unkari napforduló
italia solstizio (m)
puola przesilenie
romania solstițiu, solstițiul verii, solstițiul iernii
venäjä солнцестоя́ние
ruotsi sommarsolstånd (the longest day), vintersolstånd (the shortest day), solstånd

Riimisanakirja

päivänseisaus rimmaa näiden kanssa:

seisaus, talvipäivänseisaus, kesäpäivänseisaus, työnseisaus, veisaus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

päivänsankari, päivänsappi, päivänsarastus, päivänseisaus, päivänseisauspiste, päivänselvä