otsalohko

substantiivi

  1. Aivojen etuosa, joka säätelee päätöksentekoa ja persoonallisuutta.

    Tutkimus keskittyi otsalohkon toimintoihin.
Taivutus

yks. nom. otsalohko, yks. gen. otsalohkon, yks. part. otsalohkoa, yks. ill. otsalohkoon, mon. gen. otsalohkojen, mon. part. otsalohkoja, mon. ill. otsalohkoihin.

otsalohko

substantiivi

  1. isoaivopuoliskojen etuosassa sijaitseva alue

Etymologia

Yhdistelmä sanoista 'otsa' ja 'lohko'.

Liittyvät sanat: etuaivolohko

Synonyymisanakirja

otsalohko

  1. frontaalikorteksi, frontaalilohko.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Aivotutkimus paljasti otsalohkon merkityksen käytöksessä.
Otsalohko vastaa monista tärkeistä toiminnoista.
Hän sai vamman otsalohkoonsa.

Riimisanakirja

otsalohko rimmaa näiden kanssa:

omenalohko, perunalohko

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

otsake, otsakihara, otsalamppu, otsalohko, otsaluu, otsanahka