orpo
substantiivi , adjektiivi lapsesta jonka vanhemmista jompikumpi tai kumpikin on kuollut.
Esimerkiksi: Orpo lapsi. Puoli-, täysorpo. Sotaorpo. Lesket ja orvot. Jäädä orvoksi isästään, vanhemmistaan. Laajemmin myös eläimistä.
Esimerkiksi: Orpo karitsa.adjektiivi yksinäinen, hylätty, turvaton.
Esimerkiksi: Tuntea itsensä, olonsa orvoksi. Seisoi yksin orpona, kuin orpo piru.
Sanan alkuperä
suomalais-ugrilainen kantakieli orpa; sukulaissanat viro orb, karjala orbo, pohjoissaame oarbbis, unkari arva. Englanniksi orphan
Katso myös: lapsiraukka, äiditön, huutolainen, isätön
Taivutus
yks. nom. orpo, yks. gen. orvon, yks. part. orpoa, yks. ill. orpoon, mon. gen. orpojen, mon. part. orpoja, mon. ill. orpoihin.
Synonyymisanakirja
orpo
orvoksi jäänyt, isätön, äiditön.
Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä
Käännökset
| englanti |
parentless, unparented orphan |
Slangisanakirja
yksinäinen (olo) : Tsittasin siin snadisti orpona.
Sanonnat
"On ku orpo piru maailmalla."
"Totuus on orpo (Saksalainen)."
Riimisanakirja
orpo rimmaa näiden kanssa:
sotaorpo, sosiaaliorpo, puoliorpo
Läheisiä sanoja
ornitologia, ornitologinen, orpana, orpo, orpokoti, orpolapsi