orpo

  1. substantiivi , adjektiivi lapsesta jonka vanhemmista jompikumpi tai kumpikin on kuollut.
    Esimerkiksi: Orpo lapsi. Puoli-, täysorpo. Sotaorpo. Lesket ja orvot. Jäädä orvoksi isästään, vanhemmistaan. Laajemmin myös eläimistä.
    Esimerkiksi: Orpo karitsa.

  2. adjektiivi yksinäinen, hylätty, turvaton.
    Esimerkiksi: Tuntea itsensä, olonsa orvoksi. Seisoi yksin orpona, kuin orpo piru.

Sanan alkuperä

suomalais-ugrilainen kantakieli orpa; sukulaissanat viro orb, karjala orbo, pohjoissaame oarbbis, unkari arva. Englanniksi orphan

Katso myös: lapsiraukka, äiditön, huutolainen, isätön

Taivutus

yks. nom. orpo, yks. gen. orvon, yks. part. orpoa, yks. ill. orpoon, mon. gen. orpojen, mon. part. orpoja, mon. ill. orpoihin.

Synonyymisanakirja

orpo

  1. orvoksi jäänyt, isätön, äiditön.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti parentless, unparented
orphan

Slangisanakirja

  • yksinäinen (olo) : Tsittasin siin snadisti orpona.

Sanonnat

"On ku orpo piru maailmalla."

"Totuus on orpo (Saksalainen)."

Riimisanakirja

orpo rimmaa näiden kanssa:

sotaorpo, sosiaaliorpo, puoliorpo

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

ornitologia, ornitologinen, orpana, orpo, orpokoti, orpolapsi

Kysymykset Vastaukset.fi:ssä

Onko Isac elliot ollut orpo?