normihierarkia
substantiivi
-
Käsite, joka kuvaa erilaisten normien (sääntöjen, arvojen tai käytäntöjen) järjestäytymistä ja suhteita toisiinsa, usein järjestyksessä niiden tärkeyden tai soveltamisen mukaan.
Normihierarkia auttaa ymmärtämään, mitkä säännöt ovat ensisijaisia ja mitkä toissijaisia lainsäädännössä.
Mitä tarkoittaa
Normihierarkia on käsite, jota käytetään erityisesti oikeustieteessä ja sosiaalitieteissä. Se viittaa siihen, kuinka eri normit ja säännöt järjestäytyvät ja toimivat suhteessa toisiinsa. Esimerkiksi lainsäädännössä perustuslaki on yleensä korkeimmalla tasolla normihierarkiassa, ja sen alapuolella voivat olla lait, asetukset ja kunnalliset säädökset. Normihierarkia auttaa selventämään, miten eri sääntöjen ja normien tulisi toimia konfliktitilanteissa ja minkä normin tulee olla voimassa, jos eroavaisuuksia ilmenee. Tämä käsite on tärkeä myös käytännön sovelluksissa, kuten organisaatioiden sisäisissä käytännöissä ja eettisissä ohjeissa.
Käännökset
Läheisiä sanoja
normanni, normatiivinen, normatiivisuus, normi, normijärjestelmä, normipaine
