naam
substantiivi
-
Naama tarkoittaa kasvoja tai kasvot, erityisesti epämuodostuneita tai rumia.
Hänellä on aina hymyilevä naama, joka piristää muita.
Liittyvät sanat: naama, naamahermo, naamahermohalvaus, naamakukkainen, naamalihas, naamari.
Mitä tarkoittaa
Naama on suomen kielessä arkikielinen termi, joka viittaa ihmisen kasvoihin. Se voi myös käyttää kuvaannollisesti viittaamaan henkilön ilmeeseen tai tunnetilaan. Käsitettä käytetään usein arkikielessä ja se voi sisältää monia merkityksiä, kuten ilmeiden, tunteiden ja persoonallisuuden ilmaiseminen. Naama voi myös esiintyä eri sanontojen ja idiomien yhteydessä, joissa se voi viitata esimerkiksi kasvojen kauneuteen tai epäesteettisyyteen.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä The act or process of taking property for the purpose of compensation. puhekieltä Goods taken in such a manner name naan (bread) yes; certainly |
Slangisanakirja
-
moto (tokkaa motoon): naama / kuono (lyödä)
-
naama: henkilö : Siel tsittas iha outoja naamoja.
-
naama peruslukemille!: käsky lopettaa virnuilu / - hymyily
-
naama rutussa: olla itkemäisillään : Turha sun on naama rutussa olla, nyt pysyt himassa.
-
naama vinossa: olla itkemäisillään
-
naamaan, heittää: syödä : Heitin botlarit ja nakit naamaan.
-
naamari: henkilö / kasvot / suu
-
naamariin, vetää: syödä : Stikkaas toi buraris nyt naamaas.
-
nassu: naama / kasvot : Nassu puhtaaks, sit vast tuut nokkii.
-
pläsi: naama : Sä vedit sitä pläsii ja se alko spiidaa.
