näytteenottotaajuus

substantiivi

1. Taajuus, jolla näytteitä otetaan tai kerätään tietyltä ilmiöltä tai signaalilta.

   Näytteenottotaajuus on tärkeä tekijä signaalin analysoinnissa.

Synonyymisanakirja

näytteenottotaajuus

1. näytteenottonopeus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Näytteenottotaajuus (sampling frequency) on keskeinen käsite signaalinkäsittelyssä ja digitaalisen äänen tai kuvan analysoinnissa. Se viittaa siihen, kuinka usein näytteitä otetaan jatkuvasta signaalista tietyssä ajassa. Yleisesti ottaen näytteenottotaajuus ilmoitetaan hertseinä (Hz), ja se määräytyy sen mukaan, kuinka monta näytettä otetaan sekunnissa. Korkea näytteenottotaajuus mahdollistaa tarkan signaalin rekonstruktion ja vähentää häiriöitä, kun taas liian alhainen taajuus voi johtaa informaation menetykseen ja aliasointiin. Esimerkiksi CD-ääniformaatissa käytetään 44,1 kHz:n näytteenottotaajuutta, mikä riittää ihmiskorvan kuuleman äänen tarkan toistamisen varmistamiseksi.

Käännökset

Riimisanakirja

näytteenottotaajuus rimmaa näiden kanssa:

laajuus, heilahduslaajuus, taajuus, syketaajuus, kellotaajuus, suurtaajuus, kierrostaajuus, värähdystaajuus, hengitystaajuus, värähtelytaajuus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

näytetunti, näytille, näytillä, näytin, näytteille, näytteilleasettaja