monoteletismi

substantiivi

1. Uskonto, joka tunnustaa vain yhden Jumalan.

   Monoteletismi on oppi, joka korostaa Jumalan yhdenvoimaisuutta ja yksinäisyyttä.

Synonyymisanakirja

monoteletismi

1. kerettiläisyys, harhaoppi, vääräoppisuus, vääräuskoisuus, teologinen doktriini.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Monoteletismi on teologinen oppi, joka syntyi 600-luvun alkupuolella ja liittyy erityisesti kristilliseen keskusteluun. Se esiintyi erityisesti Byzantiassa ja oli osa laajempaa keskustelua monoteismista ja Kristuksen luonteesta. Monoteletismi väitti, että Kristuksella oli vain yksi tahto (diviini tahto) ihmisen tahdon sijasta, mikä erotti sen perinteisestä kristillisestä käsityksestä, joka tunnustaa sekä inhimillisen että jumalallisen tahdon. Tämä oppi aiheutti voimakasta kiistelyä ja se tuomittiin useissa kirkolliskokouksissa, kuten Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 681, jossa se julistettiin harhaopiksi.

Käännökset

Riimisanakirja

monoteletismi rimmaa näiden kanssa:

pietismi, asketismi, magnetismi, maamagnetismi, geomagnetismi, sähkömagnetismi, konkretismi, synkretismi

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

monopoloitua, monoteismi, monoteisti, monoteistinen, monotoisto, monotonia