monodia
substantiivi
-
Yksiääninen laulutapa, jossa laulu on yhden äänen esittämää ilman säestystä tai harmonisia kerroksia.
Monodia on tärkeä osa keskiaikaista musiikkiperinnettä.
Mitä tarkoittaa
Monodia viittaa musiikilliseen tyyliin, jossa esitetään vain yksi ääni tai melodia ilman harmonista säestystä. Tämä tyyli oli erityisen yleinen keskiajalla, jolloin kirkkomusiikissa käytettiin usein yksinkertaisia melodisia linjoja, kuten gregoriaanista laulua. Monodia eroaa polyfoniasta, jossa useat ääniä esitetään samanaikaisesti, luoden monimutkaisempia harmonisia rakenteita. Monodiaa on käytetty myös muissa kulttuureissa ja musiikkiperinteissä, ja se on edelleen tärkeä käsite musiikkiteoriassa ja -historian tutkimuksessa.
Käännökset
| englanti |
monody |
Läheisiä sanoja
moniymmärteinen, moniääninen, monkua, mono, monofonia, monofoninen
