mantu

1. Varsinkin ylätyylissä, ylätyylisesti maankamara

2. maa-alue (vars. omistukseen liittyen).
   Esimerkiksi: Viljellä omaa mantuaan. Menetti maansa ja mantunsa koko omaisuutensa. Geologia, geologinen tavallisemmin: maannos

Sanan alkuperä

sukulaissanat pohjoissaame matta. Englanniksi bottom

Taivutus

yks. nom. mantu, yks. gen. mannun, yks. part. mantua, yks. ill. mantuun, mon. gen. mantujen, mon. part. mantuja, mon. ill. mantuihin.

Synonyymisanakirja

mantu

1. maanpinta, maaperä, peruste, syy, puitteet|p, kehys|s, runko|s, maattaa, maadoittaa.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

Riimisanakirja

mantu rimmaa näiden kanssa:

bantu, rantu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

manttaali, mantteli, manttelinperijä, mantu, manu, manuaali