lagstiftning
substantiivi
-
Lainsäädäntö tarkoittaa sääntöjen ja määräysten kokoelmaa, jotka on hyväksytty ja annettu laillisiksi viranomaisissa.
Suomessa lainsäädäntöön kuuluu sekä perustuslaki että muut lait, jotka säätelevät kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia.
Mitä tarkoittaa
Lainsäädäntö viittaa prosessiin, jossa lainsäätäjät, kuten parlamentti tai muu valtuutettu elin, kehittävät ja hyväksyvät lakeja. Lainsäädäntö voi kattaa monia aiheita, kuten rikosoikeutta, siviilioikeutta, hallinto-oikeutta ja muita oikeudenaloja. Lainsäädäntö voi olla myös kansallista, alueellista tai paikallista, riippuen siitä, missä se on säädetty ja minkä laajuuden se kattaa. Lainsäädännön tarkoituksena on luoda oikeudellisia puitteita yhteiskunnan toiminnalle, suojella kansalaisten oikeuksia ja edistää yleistä hyvinvointia.
Käännökset
| englanti |
legislation, the resulting laws legislation, the legislative process |