kunta

[ˈkun̪t̪ɑ]

Määräalueen käsittävä itsehallinnollinen yhdyskunta, joka on valtion lainsäädännön alainen ja sen valvonnassa
tavallinen, tavallisesti maaseutukunta.
Esimerkiksi: Kuusamon kunta. Kunnan alue, hallinto. Kaupunki-, maaseutukunta. Pieksämäen maalaiskunta. Asuinkunta. Saada avustusta kunnalta.
yhdyssanojen jälkiosana.
a. (hallinto- ja toimi)alueista.
Esimerkiksi: Maa-, valtakunta. Kuningas-, rovastikunta. Seurakunta.
b. monihenkisistä elimistä, järjestöistä ynnä muu sellainen, ynnä muuta sellaista
Esimerkiksi: Johtokunta. Veljes-, ammatti-, lääkärikunta. Palokunta. Ruoka-, retki-, venekunta. Siirtokunta.
c. suurista oliokokonaisuuksista.
Esimerkiksi: Aurinkokunta. Yhteiskunta. Ihmis-, luomakunta.
d. ilmaisemassa eräiden peruslukujen yhteydessä määrän summittaisuutta, likimääräisyyttä.
Esimerkiksi: Kymmen-, sata-, tuhatkunta.
matematiikka tietynlainen algebrallinen rengas.

Sanan alkuperä

kantaurali kunta; sukulaissanat pohjoissaame goddi (joukkue), unkari had (armeija). Englanniksi commune

Katso myös: kansallisuus, kunnittain, amiraliteetti, emiraatti, toimeksiantaja

Taivutus

yks. nom. kunta, yks. gen. kunnan, yks. part. kuntaa, yks. ill. kuntaan, monikossa: mon. gen. kuntien kuntain, monikossa: mon. part. kuntia, monikossa: mon. ill. kuntiin.