kunniaa

substantiivi

1. Kunnia tarkoittaa arvostusta, häveliäisyyttä tai kunnioitusta, ja se voi liittyä yksilön tai yhteisön maineeseen tai arvostukseen.

   Hän voitti kilpailun tuoden kunnian perheelleen.

Synonyymisanakirja

kunniaa

1. henki, henkilö, ihminen.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Kunnia on käsite, joka liittyy moraalisiin ja sosiaalisiin arvoihin. Se voi viitata yksilön tai ryhmän arvostukseen, ja se on usein sidoksissa tekoihin, käyttäytymiseen ja saavutuksiin. Kunnia voi ilmetä monin tavoin, kuten itsensä kunnioittamisena, muiden kunnioittamisena ja yhteisön tai kulttuurin arvojen vaalimisena. Historiallisesti kunnia on ollut tärkeä osa monia kulttuureja ja yhteiskuntia, ja se on usein liittynyt sotilaallisiin, sosiaalisiin tai perhesiteisiin. Kunnian menetys voi johtaa häpeään ja sosiaaliseen eristämiseen, kun taas kunnian saavuttaminen voi tuoda arvostusta ja kunnioitusta.

Käännökset

Sanonnat

"Jos ei oppi anna rikkautta, antaa se kunniaa."

"Mä ajoin takaa kunniaa Sain hattuhuni tupsun Nyt tupsu mua huvittaa, se huiskuu päässä hupsun Einari Vuorela."

"Tieto lisää jalosukuisen kunniaa ja johtaa alhaissukuiset ihmiset kuninkaitten taloihin."

Riimisanakirja

kunniaa rimmaa näiden kanssa:

kutiaa

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kunnekin, kunnes, kunnia, kunnia-asia, kunniajuoksu, kunniajäsen