kulta

Kiiltävä keltainen arvokas jalometalli tai seos, jossa se on pääaineksena.
Esimerkiksi: Lapin kulta. Lehtikulta. Sormus 18 karaatin kultaa. Etsiä, huuhtoa, kaivaa [maaperässä olevaa] kultaa. Maksaa kullassa paremmin: kultana, kullalla. Erikoismerkitys Urheilu kultamitalista
myös yleensä ensimmäisestä sijasta.
Esimerkiksi: Juoksi kultaa kaksissa olympiakisoissa. Vei kullan SM-viestissä. Kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva:
a. rahasta, omaisuudesta, rikkaudesta, arvosta.
Esimerkiksi: Tavoitella kultaa ja kunniaa. Vuolla kultaa puuveitsellä ansaita rahaa tai kerätä omaisuutta helpolla. Vihreä kulta metsät, puutavara. Musta kulta maaöljy. Jokin maksaa painonsa kultaa on hyvin kallis. Puhuminen hopeaa, vaitiolo kultaa sananlasku. Hänen sydämensä on puhdasta kultaa luonteen tai mielen jaloudesta.
b. rakastetusta, puolisosta tai pienestä lapsesta.
Esimerkiksi: Oma kultani. Elää kultansa kanssa. Äidin kulta.
c. tuttavallisen hellivänä puhuttelusanana.
Esimerkiksi: Älä nyt suutu, kulta! Voi Elsa kulta! Lapsi-, äitikulta myös «».
d. leikillisesti läheisistä, rakkaista asioista.
Esimerkiksi: Kahvikulta. Henki-, järkikulta.
(hohtavan, kullan)keltaisesta väristä
kirkkaasta (auringon)valosta, veden välkkeestä tms.
Esimerkiksi: Syyslehtien kulta. Päivä valaa kultaansa, kultiaan. Ei kuuna kullan valkeana ei ikinä, koskaan.

Sanan alkuperä

gulda, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kuld, karjala kuldu, pohjoissaame golli, ruotsi gul. Englanniksi gold

Katso myös: kulta-aarre, kulta-aika, kulta-arvo, auro-, filigraani

Taivutus

yks. nom. kulta, yks. gen. kullan, yks. part. kultaa, yks. ill. kultaan, monikossa: mon. gen. kultien kultain, monikossa: mon. part. kultia, monikossa: mon. ill. kultiin.