kukka

Siemenkasvin (usein värikäs) osa, jossa ovat siitoslehdet
yleiskielessä myös kukinnosta ja irrallisesta kukasta tai kukinnosta lehtineen ja varsineen.
Esimerkiksi: Kukan nuppu. Ruusun, kirsikan kukka myös »«. Hyasintin kukka. Emi-, hedekukka. Kukka puhkeaa, kuihtuu, lakastuu. Poimia kukkia. Lähettää jollekulle kukkia.
kukallisesta ruohokasvista (huonekasvina myös pensas- tai viherkasvista)
jälkiosana monien kasvien nimissä.
Esimerkiksi: Kedon kukat. Metsäkukka. Huone-, ruukkukukka. Kehä-, leimu-, voikukka. Auringonkukka. Kasvattaa kukkia ikkunalaudalla. Kastella kukat.
kukkamainen koriste tai merkki
kukan kuva (koristeena).
Esimerkiksi: Paperi-, vahakukka. Vappukukka. Kankaaseen on painettu kukkia.
kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva:
a.
Esimerkiksi: Pitää kuin kukkaa kämmenellä kohdella hellävaroin. Romantiikan sininen kukka [kaipuun symbolina].
b. kauniista nuoresta tytöstä tai naisesta.
Esimerkiksi: Kylän kaunein kukka. Lentää kukasta kukkaan miehestä: vaihtaa usein rakastettua tai seksuaalikumppania.
c. ylätyylissä, ylätyylisesti kaunis ilmaus tai tulos jostakin
erinomainen tai paras saavutus tai kehittymä jollakin alalla, huipentuma, huippu, kruunu.
Esimerkiksi: Muistojen lakastuneet kukat. Romaanitaiteemme kauneimmat kukat.
Esimerkiksi: Kukassa, kukkaan, kukalla, kukalle kukkimisvaiheessa, kukkivana, kukoistamassa. Ruusu on kukassa, kukalla. Puhjeta kukkaan. Ehtiä kukalle. Kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva:
Esimerkiksi: Hehkeimmässä kukassaan oleva nainen. Hänen runoutensa puhkesi kukkaan jo varhain. Ironinen, ironisesti
Esimerkiksi: Postin hitaus kukassaan: kirje matkalla kuukauden.

Sanan alkuperä

sukulaissanat karjala kukkajne. Englanniksi flower

Katso myös: kukka-aihe, kukka-ananas, kukka-aiheinen, kukka-asetelma, nuppu

Taivutus

yks. nom. kukka, yks. gen. kukan, yks. part. kukkaa, yks. ill. kukkaan, monikossa: mon. gen. kukkien kukkain, monikossa: mon. part. kukkia, monikossa: mon. ill. kukkiin.