korvakipu
substantiivi
-
Kipu, joka tuntuu korvassa tai sen ympärillä.
Flunssa aiheutti hänelle kovaa korvakipua.
Taivutus
yks. nom. korvakipu, yks. gen. korvakivun, yks. part. korvakipua, yks. ill. korvakipuun, mon. gen. korvakipujen, mon. part. korvakipuja, mon. ill. korvakipuihin.
Etymologia
Koostuu sanoista 'korva' ja 'kipu'; tarkoittaa korvan kipua.
Esimerkit
Korvakipu esti lasta nukkumasta.
Hän valitti voimakasta korvakipua.
Lääkitys auttoi lievittämään korvakipua.
Käännökset
Valitse kieli▼
afrikaansalbaniaarabiabulgariaenglantiespanjagaliciaHaitian Creolehepreahindihollantiiiriindonesiaislantiitaliajapanijiddiškatalaanikiinakoreakreikkakroatiakymrilatvialiettuamakedoniamalaijimaltanorjapersiaportugalipuolaranskaromaniaruotsisaksaserbiaslovakiasloveniaswahilitagalogtanskathaitsekkiturkkiukrainaunkarivalkovenäjävenäjävietnamviro
Läheisiä sanoja
korvaantua, korvahylje, korvake, korvakipu, korvaklinikka, korvakoru