kielikorva

  1. Kielitaju, -tunne.
    Esimerkiksi: Varma kielikorva. Luottaa omaan kielikorvaansa.

Katso myös: kielitaju, korva

Taivutus

yks. nom. kielikorva, yks. gen. kielikorvan, yks. part. kielikorvaa, yks. ill. kielikorvaan, monikossa: mon. gen. kielikorvien kielikorvain, monikossa: mon. part. kielikorvia, monikossa: mon. ill. kielikorviin.

Käännökset

englanti ear for language languages, Sprachgefühl (gloss)

Esimerkit

"Vieremä-nimen käsittivät ympäristön asukkaat, lohjalaiset, joilla oli huono kielikorva, johtuneen muka siitä, että kenraalska oli asettunut asumaan poikansa palstatilan "viereen"."

Riimisanakirja

kielikorva rimmaa näiden kanssa:

keskikorva, kukkakaalikorva, välikorva, rytmikorva

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kielikampela, kielikello, kielikoe, kielikorva, kielikukkanen, kielikunta


Ehdota määritelmää

Keskustelu