kiel
substantiivi
-
Kieli tarkoittaa ihmisen puhetta tai kirjoitusta, joka koostuu sanoista ja lauseista, tai biologista elintä, joka sijaitsee suussa ja jota käytetään ruoan maistamiseen ja puhumiseen.
Suomen kieli on kaunis ja monipuolinen.
Liittyvät sanat: kieleke, kielekkeinen, kielellinen, kielellisesti, kielenhuoltaja, kielenhuolto.
Mitä tarkoittaa
Kieli on monimerkityksinen termi, joka voi viitata sekä kielellisiin järjestelmiin että fyysiseen elimeen. Kielinä voidaan ymmärtää erityisesti ihmisten kommunikaatioon käytettäviä kieliä, kuten suomi, englanti tai kiina. Kielitieteessä kieli on järjestelmä, joka koostuu symboleista (sanoista) ja säännöistä, joilla näitä symboleja yhdistellään. Toisaalta kieli voi tarkoittaa myös suunkielirakennetta, joka on lihaksellinen elin ja joka auttaa maistamisessa, puhumisessa ja nielemisessä.
Käännökset
| englanti |
bottom side of a ship: the keel how
as (in a "tiel...kiel..." phrase)
|
Slangisanakirja
-
bannaa: kieltää toista tekemästä jotain, et. tietokon.
-
kielisoppa: kielioppi
-
mukiin, sylkee: kieltäytyä alkoholiannoksesta : No enhä mä koskaan oo mukiin sylkeny, tattist vaan.
Riimisanakirja
kiel rimmaa näiden kanssa:
askel, harha-askel, taka-askel, laukka-askel, puoliaskel, tanssiaskel, vauhtiaskel, ristiaskel, sävelaskel, puolisävelaskel
Liittyvät sanat
transkriboida, transkriptio, upotteinen, karjala, adversatiivisestiLäheisiä sanoja
kiekuja, kiekuna, kiekura, kiekurainen, kieleke, kielekkeinen