kelme

kelme

substantiivi

  1. vanhahtava|ka=fi koivun tuohen valkoinen pintakerros

Liittyvät sanat: kelmentyä, kelmentää, kelmetä, kelmeys, kelmeä.

Esimerkit

"Siellä jo lyhtyjä sytyteltiin, ja kelmeän keltaisesti ne loistivat kirkkaan viheriätä alataivasta vastaan, jossa sirisi tuskin tuntuvia tähtiä."

"Lyhtyjen sijassa on edessämme totisen kelmeäksi kirkastuva tähtitaivas, jonka luonnollista puhtautta silloin tällöin vielä häiritsevät laitakaupungin harvenevat rakennukset ja huvilain tornit."

Riimisanakirja

kelme rimmaa näiden kanssa:

halme, ilme, kasvonilme, yleisilme, kolme

Lisää riimejä

Ehdota määritelmää