kaunokki

substantiivi

1. kasvisuku, johon kuuluu myös Suomessa luonnonvaraisena kasvavia lajeja

   Näin kauniin kaunokin metsässä.

Taivutus

yks. nom. kaunokki, yks. gen. kaunokin, yks. part. kaunokkia, yks. ill. kaunokkiin, mon. gen. kaunokkien, mon. part. kaunokkeja, mon. ill. kaunokkeihin.

kaunokki

substantiivi

1. mikä tahansa kaunokkien suvun (takso|Centaurea *) kasvi

Katso myös: ahdekaunokki, ruiskaunokki

Synonyymisanakirja

kaunokki

1. kaunokit, Centaurea-suku, isokaunokki, Centaurea americana, aluskasvi, varpu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän oli koulun kaunokki.
Kaunokki istui puistossa lukien.
Kaunokki oli kaikkien suosikki.

Käännökset

Riimisanakirja

kaunokki rimmaa näiden kanssa:

ahdekaunokki, ruiskaunokki

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kaunokirjallinen, kaunokirjallisuus, kaunokirjoitus, kaunokki, kaunoluistelija, kaunoluistelu