kaakko

Kuuntele

[ˈkɑːkːo]

  1. Idän ja etelän keskivälissä oleva ilmansuunta.
    Esimerkiksi: Tuulee kaakosta, tuuli kääntyy kaakkoon. Tuuli on kaakossa, kaakon puolella.

Sanan alkuperä

sukulaissanat viro kagu. Englanniksi south-east

Katso myös: väli-ilmansuunta

Taivutus

yks. nom. kaakko, yks. gen. kaakon, yks. part. kaakkoa, yks. ill. kaakkoon, mon. gen. kaakkojen, mon. part. kaakkoja, mon. ill. kaakkoihin.

Synonyymisanakirja

kaakko

  1. kaakkoon, SE.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti sou'-east, southeast
ranska sud-est (m)
saksa Südosten (m)
kreikka νοτιοανατολικά
unkari délkelet
italia sud est (m)
puola południowy wschód (m)-in
venäjä ю́го-восто́к (m), зюйд-о́ст (m) qualifier wind or nautical
ruotsi sydost, sydöst

Riimisanakirja

kaakko rimmaa näiden kanssa:

  1. eteläkaakko, itäkaakko

Lisää riimejä

Liittyvät vastaukset Vastaukset.fi:ssä

Kaakko vai kaakko?

Kysymykset Vastaukset.fi:ssä

Mikä on kainalo ja kaakko?

Läheisiä sanoja

kaakertaa
kaakinpuu
kaakki
kaakko
kaakkoinen
kaakkoismurteet