jumala

[ˈjumɑlɑ]

( ylätyylissä, ylätyylisesti monikko, monikossa genetiivi: jumalten) tavallinen, tavallisesti persoonallisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ym.
Esimerkiksi: Muinaissuomalaisten jumalat. Tulen, veden, sodan jumala myös »«. Koti-, ylijumala. Epäjumala. Uhrata jumalille. Jumalten tuho. Kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva:
Esimerkiksi: Marx on hänelle jumala ehdoton auktoriteetti, sokeasti seurattava esikuva. Jumalten juoma erittäin hyvänmakuisesta juomasta, nektari.
muun muassa, muiden muassa kristinuskossa palvottava korkein olento, Luoja, Herra, Kaikkivaltias.
a. erisnimi
Esimerkiksi: Kolmiyhteinen Jumala Kristus, Jumalan poika. Jumalan valtakunta. Luottaa, uskoa Jumalaan. Rukoilla Jumalaa. Harvinainen, harvoin Kristuksesta.
Esimerkiksi: Neitsyt Maria, Jumalan äiti.
b. sanonnoissa (usein yleisnimenä).
Esimerkiksi: Jos Jumala suo. Oli jumalan onni, että - -. Jumalan [= Jumalalle] kiitos, hän elää! Taiteilija jumalan armosta armoitettu, verraton taiteilija. Joka jumalan [= joka ikinen] päivä. Jumalan selän takana syrjäseudulla. Ankea jumalan hylkäämä [myös »«] seutu.
c. huudahduksissa, siunailuissa, päivittelyissä ynnä muu sellainen, ynnä muuta sellaista
Esimerkiksi: Herra jumala tuota lasta! Voi hyvä jumala! Älä jumalan tähden tee sitä! Nyt siitä jumalan kiitos päästiin.

Sanan alkuperä

suomalais-volgalainen yuma; sukulaissanat viro jumal, karjala jumal, pohjoissaame ipmil. Englanniksi god

Katso myös: deismi, kaikkivaltias, deus ex machina, Odin, Angus

Taivutus

yks. nom. jumala, yks. gen. jumalan, yks. part. jumalaa, yks. ill. jumalaan, monikossa: mon. gen. jumalien jumalten jumalain, monikossa: mon. part. jumalia, monikossa: mon. ill. jumaliin.