itsekkyyden

substantiivi

Itsekkyys tarkoittaa käyttäytymistä tai asennetta, jossa henkilö asettaa omat etunsa, tarpeensa tai toiveensa muiden edelle.
Hänen itsekkyytensä herätti hänessä syyllisyyden tunteita, kun hän huomasi jättäneensä ystävänsä avun ulkopuolelle.

Mitä tarkoittaa

Itsekkyys on psykologinen ja sosiaalinen käsite, joka viittaa ihmisen kykyyn tai haluun asettaa omat etunsa muiden etujen tai tarpeiden ylle. Itsekkyys voi ilmetä monin eri tavoin, kuten muiden tarpeiden ja tunteiden vähättelynä tai omien toiveiden korostamisena. Psykologit ja sosiologit ovat tutkineet itsekkyyden vaikutuksia ihmisten välisiin suhteisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Itsekkyyden voidaan katsoa olevan luonnollinen osa ihmisen käyttäytymistä, mutta liiallinen itsekkyys voi johtaa ongelmiin ihmissuhteissa ja yhteisöissä. Usein itsekkyys nähdään negatiivisena piirteenä, varsinkin kun se johtaa empatian ja yhteistyön puutteeseen.