intonaatio
intonaatio
substantiivi
-
Äänen korkeuden vaihtelu puheessa. Suomen kielessä intonaatiolla osoitetaan esim. lauseen alkamista tai loppumista. Ns. korkokielissä erotetaan erikseen sana ja tavuintonaatio. Sellaisia ovat esimerkiksi norjan kieli ja kiinan kieli
Katso myös: akuutti, puhemelodia, sävelkulku, korko
Synonyymisanakirja
intonaatio
-
sävelkulku, rytmi, modulaatio, sävelkorkeus.
Käännökset
Valitse kieli▼
afrikaansalbaniaarabiabulgariaenglantiespanjagaliciaHaitian Creolehepreahindihollantiiiriindonesiaislantiitaliajapanijiddiškatalaanikiinakoreakreikkakroatiakymrilatvialiettuamakedoniamalaijimaltanorjapersiaportugalipuolaranskaromaniaruotsisaksaserbiaslovakiasloveniaswahilitagalogtanskathaitsekkiturkkiukrainaunkarivalkovenäjävenäjävietnamviro
| englanti |
intonation lilt |
| ranska | intonation (f) |
| saksa | Intonation (f) |
| italia | intonazione (f) |
| puola | intonacja (f) |
| venäjä | интона́ция (f) |
| ruotsi | intonation |
Riimisanakirja
intonaatio rimmaa näiden kanssa:
stagnaatio, resignaatio, kombinaatio, koordinaatio, deklinaatio, eliminaatio, diskriminaatio, kulminaatio, indoktrinaatio, hallusinaatio
Läheisiä sanoja
intomielinen, intomielisesti, intomielisyys, intonaatio, intos, intoutua