inhiboituminen

substantiivi

1. Tila tai prosessi, jossa toiminta tai reaktio estyy tai rajoittuu.

   Inhiboituminen voi tapahtua stressin tai pelon seurauksena, mikä vaikuttaa henkilön kykyyn toimia normaalisti.

Mitä tarkoittaa

Inhiboituminen viittaa psykologisessa kontekstissa tilaan, jossa yksilön kyky toimia, ajatella tai reagoida heikkenee. Se voi ilmetä monin eri tavoin, kuten sosiaalisena vetäytymisenä, ahdistuksena tai motorisen toiminnan rajoittumisena. Usein inhiboituminen liittyy tiettyihin ympäristön tai sosiaalisten tilanteiden aiheuttamiin paineisiin, ja se voi vaikuttaa negatiivisesti yksilön päivittäiseen elämään ja hyvinvointiin. Inhiboitumisen käsitteitä tutkitaan laajalti psykologiassa, erityisesti käyttäytymis- ja kognitiivisen psykologian alueilla.

Käännökset

Riimisanakirja

inhiboituminen rimmaa näiden kanssa:

vatsastapuhuminen, kuminen, luminen, niukkaluminen, runsasluminen, vähäluminen, suuntautumistaipuminen, kommuuniasuminen, kerrostaloasuminen, palveluasuminen

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

inhibitio, inhibitorinen, inhiboida, inhiboitua, inhimillinen, inhimillisesti