ilon
substantiivi
-
Onni, tyytyväisyys tai mielihyvä, yleensä lyhytaikainen ja voimakas tunne.
Hänen kasvoillaan oli ilon ilme, kun hän sai hyviä uutisia.
Liittyvät sanat: ilonaihe, ilonkyynel, ilonpilaaja, ilonpito, ilonpitäjä, ilonpurkaus.
Mitä tarkoittaa
Ilon käsite liittyy positiivisiin tunteisiin ja kokemuksiin, jotka voivat syntyä erilaisista syistä, kuten onnellisista tapahtumista, suhteista, saavutuksista tai kauniista hetkistä. Ilo voi ilmetä eri tavoin, kuten nauruna, hymyilynä tai energisyytenä, ja se voi vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Psykologian alalla ilo on usein yhdistetty onnellisuuden käsitteeseen, ja se on tärkeä osa ihmisen emotionaalista elämää. Lisäksi ilon kokeminen voi edistää sosiaalisia suhteita ja yhteisöllisyyttä, sillä se voi tarttua muihin ihmisiin ja luoda positiivista ilmapiiriä.
Käännökset
| englanti |
(eo-form of) taivutettu muoto snake |
Sanonnat
"Kyllä on nyt juhlaa ja pääsiäistä! (Tilanteissa, jolloin oli tavallisuudesta poikkeavaa ilon ja riemunaihetta, esim lapsi riemuitsi uuden mekon saamisesta)."
"Köyhyys ei oo ilon asia, vaikka se joskus naurattaa."
"Lapsi tuo ilon (Arvo Ylppö)."
"Lapsi tuo ilon."
"Surun päivät ja ilon päivät käyvät perätysten."
Liittyvät sanat
ailahdus, läikähdys, mielihyvä, purkaus, riemuLäheisiä sanoja
iloluontoinen, ilomieli, ilomielinen, ilomielisyys, ilonaihe, ilonkyynel