Päivitä sanakirjasi

ilon

substantiivi

  1. Onni, tyytyväisyys tai mielihyvä, yleensä lyhytaikainen ja voimakas tunne.

    Hänen kasvoillaan oli ilon ilme, kun hän sai hyviä uutisia.

Liittyvät sanat: ilonaihe, ilonkyynel, ilonpilaaja, ilonpito, ilonpitäjä, ilonpurkaus.

Mitä tarkoittaa

Ilon käsite liittyy positiivisiin tunteisiin ja kokemuksiin, jotka voivat syntyä erilaisista syistä, kuten onnellisista tapahtumista, suhteista, saavutuksista tai kauniista hetkistä. Ilo voi ilmetä eri tavoin, kuten nauruna, hymyilynä tai energisyytenä, ja se voi vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Psykologian alalla ilo on usein yhdistetty onnellisuuden käsitteeseen, ja se on tärkeä osa ihmisen emotionaalista elämää. Lisäksi ilon kokeminen voi edistää sosiaalisia suhteita ja yhteisöllisyyttä, sillä se voi tarttua muihin ihmisiin ja luoda positiivista ilmapiiriä.

Sanonnat

"Kyllä on nyt juhlaa ja pääsiäistä! (Tilanteissa, jolloin oli tavallisuudesta poikkeavaa ilon ja riemunaihetta, esim lapsi riemuitsi uuden mekon saamisesta)."

"Köyhyys ei oo ilon asia, vaikka se joskus naurattaa."

"Lapsi tuo ilon (Arvo Ylppö)."

"Lapsi tuo ilon."

"Surun päivät ja ilon päivät käyvät perätysten."

Riimisanakirja

ilon rimmaa näiden kanssa:

nailon, lakkanailon, kreppinailon

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

ailahdus, läikähdys, mielihyvä, purkaus, riemu

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro