ilke
adjektiivi
-
paha, ilkeä tai epäystävällinen; epämiellyttävä.
Hänellä oli ilkeä hymy kasvoillaan.
Liittyvät sanat: ilkeillä, ilkeily, ilkeys, ilkeä, ilkeäluonteinen, ilkeämielinen.
Mitä tarkoittaa
Ilke on adjektiivi, joka tarkoittaa jotain, joka on pahantahtoista tai epämiellyttävää. Se voi viitata ihmisiin, tekoihin tai asioihin, jotka aiheuttavat harmia tai kärsimystä muille. Ilkeä käytös voi ilmetä esimerkiksi kiusaamisena tai epärehellisyytenä. Sanaa käytetään usein kuvaamaan henkilöitä, jotka eivät ole ystävällisiä tai jotka toimivat itsekkäästi muiden hyvinvointia vastaan.
Esimerkit
Silloinpa, kaiken jo rauhoituttua hänen päässään, silmäinummistuksen pimeässä, esiintyi hänelle uusi kysymys, eikä lainkaan missään ilkkuvassa tai ilkeässä sävyssä, vaan päinvastoin niin lempeän hellässä, ettei se suinkaan voinut olla paholaisesta lähtenyt, vain niinkuin olisi tahtonut kysyä, jotakin unohtunutta varovasti muistuttaen, kun hiljaisuus oli vihdoin tullut: - Mutta, Aleksander, - kysyttiin häneltä, - miksi sinä ollenkaan 'menit' Nevan jäälle? Tämä oli jo enemmän kuin hirveätä
Käännökset
| englanti |
same {{quote-web|date=2011-07-20|author=Geoffrey Chaucer|site=Librarius|title=http://www.librarius.com/canttran/wftltrfs.htm The Wife Of Bath's Prologue Of thilke tonne that I shal abroche, principle puhekieltä doctrine puhekieltä law of nature, principle |
Slangisanakirja
-
haidu: ilkeä / kelju / koppava
-
jeevli: ilkeä
-
kenkku: ilkeä : Älä viiti olla aina noin helevetin kenkku.
-
kyrde: ilkeä ihminen
-
pahis : ilkeä ihminen / rikollinen
-
vee-mäinen: ilkeä / ärsyttävä (tark vittumainen) : Se oli aika veemäinen jätkä, se oli aina rääkkäämäs snadimpii.
