ihm
substantiivi
-
Ihminen, joka on biologisesti ja sosiaalisesti kehittynyt olento.
Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, jotka elävät yhteisöissä.
Liittyvät sanat: ihme, ihme-, ihme-elävä, ihmeaine, ihmeellinen, ihmeellisesti.
Mitä tarkoittaa
Ihminen (Homo sapiens) on ainoa nykyisin elävä laji Homo-suvusta, ja se kuuluu kädellisten lahkoon. Ihmisen kehitys alkoi noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten, ja se on kehittynyt monista eri esimuodoista. Ihmiset ovat tunnettuja kyvystään käyttää työkalua, kehittää kulttuuria ja luoda kieliä. He ovat myös sosiaalisia olentoja, mikä tarkoittaa, että he muodostavat monimutkaisia suhteita ja rakenteita, kuten perheitä, yhteisöjä ja kulttuureja. Ihmiset ovat myös kyenneet mukautumaan erilaisiin ympäristöihin ympäri maailmaa, mikä on mahdollistanut heidän leviämisensä eri mantereille.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä dative of erGerman er, him, to him (indirect object); (in some cases) for him. puhekieltä dative of esGerman es, it, to it (indirect object); (in some cases) for it. |
Slangisanakirja
-
hoo moilanen: ihmeissään oleva : Jätkä stondas siinä ku hoo moilanen.
-
ihme-: kumma / outo : Ihme-hiippareita tsittas siel ostarin edes.
-
jengii tippuu tänne: ihmisiä tulee
-
monttu auki: ihmeissään
-
posketon: ihmeellinen / vailla mieltä / hulvattoman / erittäin : Se oli ihan poskettoman nasta leffa.
Läheisiä sanoja
