houru
substantiivi
-
huojuva tai liikkuva esine; erityisesti viittaa epämääräiseen tai salaperäiseen olentoon.
Kylän vanhat legendat kertoivat houruista, jotka vaelsivat metsissä öisin.
Liittyvät sanat: hourula, hourupäinen.
Mitä tarkoittaa
Houru on suomalaisessa kansanperinteessä esiintyvä olento, joka usein kuvataan salaperäisenä ja liikkuvana hahmona. Houru voi liittyä erilaisiin tarinoihin ja uskomuksiin, joissa se aiheuttaa pelkoa tai hämmennystä. Se voi myös symboloida luonnon voimia tai tuntemattomia asioita. Houruja on kuvattu erilaisissa muodoissa, ja ne ovat olleet osa suomalaista folklore-kulttuuria, erityisesti maaseudulla.
Etymologia
sukulaissanat pohjoissaame hoavri. Englanniksi mad
Käännökset
Riimisanakirja
houru rimmaa näiden kanssa:
kouru, kalakouru, lantakouru, vesikouru, sadevesikouru, uittokouru, räystäskouru