Päivitä sanakirjasi

houru

substantiivi

  1. huojuva tai liikkuva esine; erityisesti viittaa epämääräiseen tai salaperäiseen olentoon.

    Kylän vanhat legendat kertoivat houruista, jotka vaelsivat metsissä öisin.

Liittyvät sanat: hourula, hourupäinen.

Mitä tarkoittaa

Houru on suomalaisessa kansanperinteessä esiintyvä olento, joka usein kuvataan salaperäisenä ja liikkuvana hahmona. Houru voi liittyä erilaisiin tarinoihin ja uskomuksiin, joissa se aiheuttaa pelkoa tai hämmennystä. Se voi myös symboloida luonnon voimia tai tuntemattomia asioita. Houruja on kuvattu erilaisissa muodoissa, ja ne ovat olleet osa suomalaista folklore-kulttuuria, erityisesti maaseudulla.

Etymologia

sukulaissanat pohjoissaame hoavri. Englanniksi mad

Riimisanakirja

houru rimmaa näiden kanssa:

kouru, kalakouru, lantakouru, vesikouru, sadevesikouru, uittokouru, räystäskouru

Lisää riimejä

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro