honkkeli

  1. puhekieltä substantiivi , adjektiivi kömpelöstä,Usein yksinkertaiselta vaikuttavasta ihmisestä, hölmö, höntti.

  2. substantiivi , adjektiivi pitkästä ja hontelosta ihmisestä.

  3. substantiivi onni, tuuri, säkä, mäihä.
    Esimerkiksi: Olipa hyvä honkkeli.

Taivutus

yks. nom. honkkeli , yks. gen. honkkelin , yks. part. honkkelia , yks. ill. honkkeliin , monikossa: mon. gen. honkkelien honkkeleiden honkkeleitten , monikossa: mon. part. honkkeleja honkkeleita , monikossa: mon. ill. honkkeleihin .

Käännökset

Slangisanakirja

  • onni / tuuri : Ripalla kävi vaan huono honkkeli; se sattu jäämään kii.

Riimisanakirja

honkkeli rimmaa näiden kanssa:

vinkkeli , näkövinkkeli

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

honkainen , honkalauta , honkapuu , honkkeli , honoris causa , honottaa