honkkeli

  1. puhekieltä substantiivi , adjektiivi kömpelöstä,Usein yksinkertaiselta vaikuttavasta ihmisestä, hölmö, höntti.

  2. substantiivi , adjektiivi pitkästä ja hontelosta ihmisestä.

  3. substantiivi onni, tuuri, säkä, mäihä.
    Esimerkiksi: Olipa hyvä honkkeli.

Taivutus

yks. nom. honkkeli, yks. gen. honkkelin, yks. part. honkkelia, yks. ill. honkkeliin, mon. gen. honkkelien honkkeleiden honkkeleitten, mon. part. honkkeleja honkkeleita, mon. ill. honkkeleihin.

Käännökset

Slangisanakirja

  • onni / tuuri : Ripalla kävi vaan huono honkkeli; se sattu jäämään kii.

Riimisanakirja

honkkeli rimmaa näiden kanssa:

vinkkeli, näkövinkkeli

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

honkainen, honkalauta, honkapuu, honkkeli, honoris causa, honottaa