hammas

[ˈhɑmːɑs]

Useiden selkärankaisten suussa olevia luumuodostumia, joiden päätarkoituksena on ruoan hienontaminen.
Esimerkiksi: Yläleuan hampaat. Hampaan terä, juuret. Etu-, kulmahammas. Maitohammas. Tekohampaat. Hammas puhkeaa [= kasvaa esiin] , lähtee. Saada hampaita. Hampaat kalisevat kylmästä. Hammasta pakottaa, särkee. Kiristellä hampaitaan. Hampaat irvessä, irvissä. Tupakka hampaissa. Kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva:
Esimerkiksi: Pitää puoliaan kynsin hampain kaikin voimin. Tehdä jotakin pitkin hampain vastenmielisesti. Sanoa mielipiteensä ilman sarvia ja hampaita suoraan, rehellisesti, kiertelemättä. Hampaisiin asti [= perusteellisesti] aseistautunut. Totteli hammasta purren kiukkuaan niellen. Kiristellä hampaitaan jollekulle vihoitella, uhitella, ärhennellä. Olla ihmisten hampaissa juorujen kohteena, parjattavana. Joutui koko kylän hampaisiin. Panna hampaat naulaan ruveta näkemään nälkää. Kahvihammasta pakottaa tekee mieli kahvia.
terävähkö ulkonema
sakara, väkä, pii.
Esimerkiksi: Hammaspyörän hampaat. Puuliitoksen hammas. Lehden, postimerkin hampaat. Sahanhammas.
kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva:
Esimerkiksi: Ajan hammas ajan kuluttava vaikutus.

Sanan alkuperä

zambas, baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat viro hammas, karjala hammas, liettua zambas. Englanniksi tooth

Katso myös: odonto-, dentaalinen, emali, rattaisto, ylähammas

Taivutus

yks. nom. hammas, yks. gen. hampaan, yks. part. hammasta, yks. ill. hampaaseen, mon. gen. hampaiden hampaitten, mon. part. hampaita, mon. ill. hampaisiin hampaihin.