halla

[ˈhɑlːɑ]

  1. Kasvukauden aikana yöllä sattuva (paikallinen) pakkanen, varsinkin sen tuhovaikutus (viljely)kasveihin.
    Esimerkiksi: Syys-, yöhalla. Hallan vaara myös »«. Yöllä oli käynyt halla. Halla panee, vie viljan. Hallan puremat puolukat. Kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva:
    Esimerkiksi: Välikohtaus teki hallaa [= aiheutti vahinkoa] rauhanneuvotteluille.

Sanan alkuperä

salna, baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat Ltv salna. Englanniksi frost

Katso myös: mustuttaa, yökylmä, asua, uhka, polttaa

Taivutus

yks. nom. halla, yks. gen. hallan, yks. part. hallaa, yks. ill. hallaan, monikossa: mon. gen. hallojen hallain, monikossa: mon. part. halloja, monikossa: mon. ill. halloihin.

Synonyymisanakirja

halla

  1. pakkanen.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti frost
ranska gel (m)
saksa Frost (m)
kreikka παγετός (m), παγωνιά (f)
unkari fagy
italia gelata (f)
puola mróz (m)
romania ger
venäjä моро́з (m), за́морозки
ruotsi frost

Sanonnat

"Jos ei pauku Paavalina eikä kylmä kynttelinä, niin on halla heinäkuussa, talvi keskellä kesää."

"Jos on usva uunna vuonna, niin on halla heinäkuussa."

Riimisanakirja

halla rimmaa näiden kanssa:

vereslihalla, syyshalla, uhalla

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

halkosaha, halkotarha, halkovaja, halla, hallainen, hallamittari

Vastaukset Vastaukset.fi:ssä

Kuka on Jussi Halla-aho ?

Kysymykset Vastaukset.fi:ssä

Mikä on halla ?
Mikä on touon halla ?
Kuka on Jussi Halla-aho ?
Mitä tarkoittaa touon halla ?