foneetika

substantiivi

1. Kieli- ja puheoppi, joka tutkii äänten tuotantoa, siirtymistä ja vastaanottamista.

   Foneetika on tärkeä osa kielitiedettä, sillä se auttaa ymmärtämään, miten erilaiset äänet muodostuvat ja miten ne vaikuttavat puheeseen.

Mitä tarkoittaa

Foneetika on kielitieteen osa-alue, joka keskittyy kielen äänteiden fysiologiseen ja akustiseen tutkimukseen. Se käsittelee äänten tuotantoa (artikulaatiota), äänten siirtymistä (akustiikkaa) ja äänten havaitsemista (perceptiota). Foneetika jakautuu kolmeen pääala: artikulaatiofoneetiikka, akustinen foneetika ja auditiivinen foneetika. Artikulaatiofoneetikassa tutkitaan, miten äänteet tuotetaan puhe-elimillä, kuten kielellä, huulilla ja kurkussa. Akustisessa foneetikassa tarkastellaan äänten fyysisiä ominaisuuksia, kuten taajuutta, voimakkuutta ja kestoa. Auditiivinen foneetika puolestaan käsittelee, miten ihmiset havaitsevat ja erottavat ääniä. Foneetinen tutkimus on tärkeää kielten kehityksen, kielenoppimisen ja puhehäiriöiden ymmärtämisen kannalta.

Käännökset

Riimisanakirja

foneetika rimmaa näiden kanssa:

ekliptika, karakteristika

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

fondyy, fondyyhaarukka, fondyypata, foneemi, foneetikko, foneettinen