distikon

Substantiivi

1. Runonmuoto, joka koostuu kahdesta säkeistä

   Hän kirjoitti runonsa distikon muodossa.

Taivutus

yks. nom. distikon, yks. gen. distikonin, yks. part. distikonia, yks. ill. distikoniin, mon. gen. distikonien, mon. part. distikoneja, mon. ill. distikoneihin.

Etymologia

Kreikkalainen lainasana, tarkoittaa kahden säkeen muodostamaa runoyksikköä.

Katso myös: eleginen

Synonyymisanakirja

distikon

1. pari, kaksikko, parivaljakko, härkäpari, säepari, duo, duetto, dyadi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Antiikin runoudessa distikon oli yleinen runomitta.
Distikon koostuu kahdesta säkeestä.
Kirjassa oli useita kauniita distikoneja.
Distikonin rytmi oli selkeä ja viehättävä.
Runoilija käytti distikonia ilmaisemaan tunteitaan.

Käännökset

Riimisanakirja

distikon rimmaa näiden kanssa:

roll-on, bourbon, radon, neon, argon, tuohon, stadion, olympiastadion, uimastadion, moottoristadion

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

dissidentti, dissonanssi, dissonoida, distikon, distribuutio, diureetti

Vastaukset Vastaukset.fi:ssä

Mikä on eleginen distikon?