disorientaatio
substantiivi
-
tila, jossa henkilö menettää käsityksen ajasta, paikasta tai henkilöllisyydestään
Hän sai lääkkeestä voimakkaan disorientaation.
-
(lääketiede) tilantajun häiriytyminen
Esimerkit
Potilaalla esiintyi tilapäinen disorientaatio leikkauksen jälkeen.
Disorientaatio voi johtua nestehukasta.
Lääkäri arvioi potilaan disorientaation syyt.
Hän koki disorientaatiota vieraassa ympäristössä.
Disorientaatio on yleistä unenpuutteen jälkeen.
Etymologia
Latinasta 'dis-' (pois) ja 'orire' (noustaa, järjestää), tarkoittaen suunnan kadottamista.
Käännökset
Riimisanakirja
disorientaatio rimmaa näiden kanssa:
meditaatio, agitaatio, imitaatio, resitaatio, gravitaatio, levitaatio, auskultaatio, konsultaatio, implantaatio, transplantaatio
Läheisiä sanoja
diskriminointi, diskurssi, diskvalifioida, diskvalifiointi, disponibiliteetti, dispositio
