auma

auma

substantiivi

1. lyhteistä koottu yl. pyöreä ylöspäin levenevä, huippuun supistuva maanpäällinen rakennelma, jossa puimatonta viljaa säilytettiin etenkin itä-Suomessa

2. maakuoppaan perustettu yl. oljilla ja mullalla peitetty juurikasvien ja perunan säilytyspaikka, myös sipulikasvien hyötämiseen käytetty paikka

3. arkkitehtuuri katon harjaan liittyvä kalteva kolmiomainen päätyharja

Liittyvät sanat: pieles

Synonyymisanakirja

auma

1. keko.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

Riimisanakirja

auma rimmaa näiden kanssa:

harhauma, turhauma, hajauma, jakauma, normaalijakauma, sukupuolijakauma, ikäjakauma, takauma, sekauma

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

aulio, aulis, aulius, auma, aumakatto, aunus

Ehdota määritelmää