anomia

substantiivi

1. yhteiskunnallinen ilmiö, jossa ihmiset kokevat merkityksellisyyden puutetta tai epäselvyyttä sosiaalisissa normeissa

   Anomia voi syntyä, kun yhteiskunnalliset arvot ja normit muuttuvat nopeasti.

Synonyymisanakirja

anomia

1. nominaalinen dysfasia, vieraantuneisuus, normittomuus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Anomia tarkoittaa sosiaalista tilannetta, jossa yksilö tai ryhmä kokee hämmennystä ja epävarmuutta sosiaalisten normien ja arvojen suhteen. Termi on peräisin ranskalaiselta sosiaalipsykologilta Émile Durkheimilta, joka käytti sitä kuvaamaan yhteiskunnallista epäjärjestystä ja sen vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen. Anomia voi ilmetä esimerkiksi lisääntyvänä rikollisuutena, mielenterveysongelmina tai yhteiskunnallisena passiivisuutena. Se voi syntyä taloudellisten kriisien, kulttuuristen muutosten tai sosiaalisten rakenteiden hajoamisen seurauksena.

Käännökset

Riimisanakirja

anomia rimmaa näiden kanssa:

ergonomia, ekonomia, maatalousekonomia, metsäekonomia, agronomia, astronomia, gastronomia, radioastronomia, taksonomia, autonomia

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

anomaalinen, anomaalisesti, anomaalisuus, anomalia, anomus, anomuskirjelmä