kaikua
kaikua
substantiivi
(äänestä) heijastua yhteen tai useampaan kertaan
heijastella ääntä
kajahtaa, raikua, kuulua selkeästi erottuen tai äänekkäästi
Alkuperä
suomalais-volgalainen kayke; sukulaissanat pohjoissaame skaigit (huuto). Englanniksi resound
Mainittu sivuilla
kaikaa
kumista
mäikyä
räikyä
raikua
Synonyymisanakirja: kaikua
kaikua
kajahdella, heijastua.
Riimisanakirja: kaikua
kaikua rimmaa näiden kanssa:
raikua...
Käännökset: kaikua
kaikua englanniksi
reecho, echo, reverberate
taivutettu muoto
puhekieltä To reverberate, echo.
hollanti
echoën
saksa
widerhallen, wiederholen, zurückwerfen, hallen
kreikka
ηχώ, αντηχώ, αντιλαλώ
romania
răsuna