aine

/ˈɑine̞ˣ/

Aistimin havaittava, tilaa ottava, massan omaava olevaisen ilmenemismuoto, materia.
Esimerkiksi: Kiinteät, nestemäiset ja kaasumaiset aineet. Aineen rakenne. Aineen häviämättömyyden laki. Alkuaine. Valkuaisaine. Pesu-, polttoaine. Elintarvikkeiden lisäaineet. Erikoismerkitys
a. hengen, henkisyyden, aatteiden ynnä muu sellainen, ynnä muuta sellaista vastakohtana.
Esimerkiksi: Hengen voitto aineesta.
b. puhekieltä alkoholista tai huumeista.
Esimerkiksi: Hankkia ainetta, aineita.
aines, materiaali.
Esimerkiksi: Raaka-aine. Rakennuttaa sauna omista aineista.
oppi-, opetusaine.
Esimerkiksi: Eri aineiden opettajat. Tieto- ja taitoaineet.
kirjallisen esityksen harjoitelma.
Esimerkiksi: Kirjoittaa aine. Aineen jäsentäminen. Reputtaa aineessa ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeessa, ainekirjoituksessa.

Sanan alkuperä

aina; sukulaissanat viro aine, karjala ajnes. Englanniksi material

Katso myös: tekoaine , indikaattori , sulate , reagenssi , allergia

Taivutus

yks. nom. aine , yks. gen. aineen , yks. part. ainetta , yks. ill. aineeseen , monikossa: mon. gen. aineiden aineitten , monikossa: mon. part. aineita , monikossa: mon. ill. aineisiin aineihin .