Plantagenet

substantiivi

1. Plantagenet on historiallinen aatelissuku, joka hallitsi Englannissa ja osissa Ranskaa 1100- ja 1200-luvuilla.

   Plantagenet-suku vaikutti merkittävästi Englannin kuningaskunnan kehitykseen keskiajalla.

Synonyymisanakirja

plantagenet

1. Plantagenet, Plantagenet-suku.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Plantagenet-suku oli yksi merkittävimmistä aatelissuvuista keskiaikaisessa Englannissa. Suku sai alkunsa Anjou'n herttuakunnasta Ranskassa ja sen ensimmäinen tunnettu edustaja oli Geofrey Plantagenet, joka oli Anjou'n herttua. Plantagenetit hallitsivat Englannissa vuodesta 1154, kun Henrik II nousi valtaan, aina vuoteen 1485, jolloin Tudor-suku syrjäytti heidät. Plantagenetit tunnetaan erityisesti monista merkittävistä kuninkaista, kuten Richard Leijonamielisestä ja Johnista, sekä heidän aikakaudestaan, jolloin Englannissa tapahtui suuria poliittisia ja sosiaalisia muutoksia, kuten Rikkauden ja köyhyyden taistelu ja Ruusujen sota. Plantagenet-suku on myös tunnettu monista avioliitoistaan, jotka yhdistivät heidät muihin eurooppalaisiin aatelissukuihin ja vahvistivat heidän valtaansa.

Käännökset

Riimisanakirja

plantagenet rimmaa näiden kanssa:

lainahöyhenet, ikenet

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

plankki, plankton, planssi, plantaasi, planttu, plarata