ääri

[ˈæːri]

  1. (, , , , , Katso: erikseen) reuna, raja-alue, laita, syrjä, vieri.
    Esimerkiksi: Ulapalla ei näyttänyt olevan äärtä, ääriä. Kaupungin pohjoisella äärellä. Matkustaa maailman ääriin hyvin kauas. Väkeä maan kaikilta ääriltä. Täyttää allas ääriä myöten. Sali oli ääriään myöten täynnä kuulijoita. Hulluja kaikki äärestä laitaan kaikki tyynni. Kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva:
    Esimerkiksi: Mielikuvituksella ei ole ääriä.

Sanan alkuperä

baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat viro äär. Englanniksi rim

Katso myös: ääri-ilmiö, huippu-, sonaattimuoto, islamismi, marginaalinen

Taivutus

yks. nom. ääri, yks. gen. äären, yks. part. äärtä, yks. ill. ääreen, mon. gen. äärten äärien, mon. part. ääriä, mon. ill. ääriin.

Synonyymisanakirja

ääri

  1. raja, rajaviiva, pinta-alayksikkö, pintamitta, aari.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti end
ar, are

Sanonnat

"Ensin ihmiset sysätään marginaaliin ja sitten kauhistellaan ääri-ilmiöitä."

Riimisanakirja

ääri rimmaa näiden kanssa:

sekundääri, fääri, afääri, sfääri, hemisfääri, biosfääri, atmosfääri, ionosfääri, troposfääri

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

äärettömyys, äärettömästi, ääretön, ääri, ääri-, ääri-ilmiö

Kysymykset Vastaukset.fi:ssä

MIKÄON ÄÄRI VALO EGLANIKSI?