ryhti
ryhti
substantiivi
-
tapa, kuinka ihminen (tai asia) kannattelee itsensä
Katso myös: majesteettinen, ylväs, siveellinen, ylpeä, ponsi
Liittyvät sanat: habitus
Synonyymisanakirja
ryhti
-
käytös, liikehdintä, arvokkuus, edustavuus, ulkonainen olemus, katsanto, olemus.
Käännökset
Valitse kieli▼
afrikaansalbaniaarabiabulgariaenglantiespanjagaliciaHaitian Creolehepreahindihollantiiiriindonesiaislantiitaliajapanijiddiškatalaanikiinakoreakreikkakroatiakymrilatvialiettuamakedoniamalaijimaltanorjapersiaportugalipuolaranskaromaniaruotsisaksaserbiaslovakiasloveniaswahilitagalogtanskathaitsekkiturkkiukrainaunkarivalkovenäjävenäjävietnamviro
Esimerkit
"Suora, sotilaallinen ryhti."
"Se yö oli pitkä vasta! Tuli luokseni työmies tuollainen, jota taiturit maalaa ja etsaa: käsi puuskassa kantoi hän viittaansa, hymy suulla, ja ryhti grandezaa."
Läheisiä sanoja
ryhmätyöskentely, ryhmävakuutus, ryhmävoimistelu, ryhti, ryhtiliike, ryhtivika