kelkka
kelkka
substantiivi
-
talvella lumella tai jäällä jalasten varassa liikkuva laite
-
(urheilu) kolmessa kelkkailulajissa käytettävät kelkat
-
kiskolla liikkuva koneenosa, kuten CD-aseman ulos työntyvä osa
Sanan alkuperä
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kelk, pohjoissaame gielka, ruotsi kälke. Englanniksi sled
Katso myös: mahakelkka, moottorikelkka, suksikelkka, ohjaskelkka, vesikelkka
Käännökset
Valitse kieli▼
afrikaansalbaniaarabiabulgariaenglantiespanjagaliciaHaitian Creolehepreahindihollantiiiriindonesiaislantiitaliajapanijiddiškatalaanikiinakoreakreikkakroatiakymrilatvialiettuamakedoniamalaijimaltanorjapersiaportugalipuolaranskaromaniaruotsisaksaserbiaslovakiasloveniaswahilitagalogtanskathaitsekkiturkkiukrainaunkarivalkovenäjävenäjävietnamviro
| englanti |
luge tray sled, sledge, sleigh |
| ruotsi | kälke, släde, pulka |
| ranska | traîneau (m), luge (f) |
| saksa | Schlitten |
| kreikka | έλκηθρο |
| unkari | szán, szánkó |
| italia | slitta (f) |
| latina | trahea (f) |
| puola | sanie (f)-p, sanki (f)-p |
| romania | sanie (f) |
| venäjä | са́ни (m)-p, са́нки (f)-p, сала́зки (f)-p, на́рты (f)-p qualifier drawn by dogs or reindeer |
Slangisanakirja
-
stigailee: kelkkailla
-
tseli : Tselillä mentii Hämiksen yli … ei me fiudeja pelätty.
Riimisanakirja
kelkka rimmaa näiden kanssa:
mahakelkka, napakelkka, purjekelkka, moottorikelkka, vesikelkka, suksikelkka, rattikelkka, maalarinkelkka, ohjaskelkka
Läheisiä sanoja
keljusti, keljuttaa, keljuus, kelkka, kelkkailija, kelkkailla