työkirja
Työkirja oli Suomessa 1900-luvun alussa käytössä ollut virallinen todistus, eräänlainen passi. Sen oli oikeutettu saamaan jokainen, joka lähti kotipaikkakuntansa ulkopuolelle. Työkirjaan merkittiin matkallelähtijän nimi ja kotipaikka sekä onko tämä esteetön työnhakuun. Työkirjan antoi matkallelähtijälle kaupungeissa poliisikamari, maistraatti tai järjestysoikeus ja maalla kruununnimismies. Se voitiin asettaa korkeintaan vuoden ajaksi.
Ehdot työkirjan saamiseen olivat seuraavat:
- hakija oli asianmukaisesti henkikirjoitettu,
- hakija oli maksanut kruunun- ja kunnallisveronsa edelliseltä vuodelta,
- jos hakija oli toisen edusmiehisyyden alaisena, edusmiehen suostumus,
- että hakija ei ollut toisen isännänvallan alaisena.
Kun työkirja voitiin siinä mainitun määräajan kuluttua uudistaa, kykeni kuntalainen sen nojalla vuosikausia olemaan poissa kotikunnastaan, henkikirjoituspaikan silti muuttumatta, kunnes hän oli vakinaisesti asettunut toiseen kuntaan ja sen vuoksi sinne kirkonkirjoihin ja henkikirjoihin otettu.
Lähteet
Onni Karhunen: Kirjoissa oleminen. Teoksessa Yhteiskunnallinen käsikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura, 1910.
Tämä artikkeli on Wikipediasta, johtavasta käyttäjien tuottamasta tietosanakirjasta. Sen sisältöä ei välttämättä ole tarkistettu ammattitoimittajilla (katso täysi vastuuvapauslauseke)
Wikipedia - Lahjoita Wikimedialle
Etsi toista sanaa